Tiedättekö millaista on elää maalla talvella?
Vois sanoa, että maalaisromantiikka on siitä kaukana. Etenkin, kun tontilla majailee ulkona asustelevia eläimiä, jotka tarvii sitä sulaa vettä ihan koko ajan.
Talvi tarkoittaa meille aina haasteita. Kaiken saa tehdä vaikeamman kautta. Lumi, jää sekä sähköhässäkät tuovat elämään sitä näyttävämpää liikehdintää (mikä toisaalta kivasti lämmittää, sillä tuvan puolella tuulee ikkunoiden raosta läpi).
Eläimiä talvi ei tunnu haittaavan, vaikka helmikuussa alkaakin se auringopalvonta ja porukka kasautuu siihen avoimimpaan paikkaan nauttimaan auringosäteistä. Vaikkei niillä sinänsä kylmä ole, mutta kukapa ei auringonpaisteesta (talvella) tykkäis.
Maaliskuussa taas alkaa jälkiä näkemään hangessa, kun aletaan kierteleen aitoja (tai siis tarkastamaan kevättä varten niiden heikkouksia). Ja siinä kohtaa se kantohankikin alkaa olla jo senverran tukevaa, että siinä menee isompikin otus keveästi metrisen aidan yli. Etenkin Mauno (kuvassa). Se on varma kevään merkki, kun Maunon jälkiä alkaa ilmestyä vähän sinne ja tänne. Ja se poika kyllä hyvin testaa hangen kantavuutta.
Mutta, ainahan me siitä talvestakin on selvitty ja oikeastaan helmi-maaliskuu on jo ihan kivaakin aikaa. Valoa alkaa riittää ja talvi tuntuu kivalta. Ja jos joskus vähän kiristelee lumikaaosten aikana, niin onneks on sitten niitäkin hetkiä, jolloin voi vain istua portailla nauttimassa kirkkaista talvikeleistä ja katsella tähtiä.
Tarja